 |
| | | | Valamon luostari
Valamo on ortodoksinen munkkiluostari, jonka historia alkaa Venäjältä noin 800 vuoden takaa. Laatokan järven (nykyisen Venäjän puolella) Valamon saariryhmään perustettiin arvion mukaan 1100-luvulla luostari, jonka perustajia olivat perimätiedon mukaan munkki Sergei ja hänen apulaisensa Herman. Sergei oli lähtöisin Kreikasta kuuluisasta Athoksen luostarista, ja hän tuli Kiovan ja Novgorodin kautta Laatokalle, ja aloitti saarnatoiminnan. Ensimmäinen kasteelle tullut oli nimeltään Herman, ja hänestä tuli luostarin toinen perustaja. Ortodoksimunkkien saarnatoiminta oli vilkasta, ja Novgorodin alueella perustettiin 1100-luvulla yli 20 luostaria. Toiminta laajeni, ja toinen merkittävä keskus syntyi kun vuonna 1393 perusti munkki Arseni Konevitsan luostarin Laatokan länsirannalle.
1500-luvulla Valamon luostarilla oli kuusi alaluostaria, ja kaikkiaan nykyisen Itä-Suomen alueella laskettiin 1500-luvulla olevan yli 50 luostaria. Näistä suuri osa tuhoutui Venäjän ja Ruotsin sodissa 1500- ja 1600-luvuilla.
Ruotsalaiset sotajoukot joukot polttivat Valamon luostarin vuonna 1611. Luostari oli tämän jälkeen autiona vuoteen 1715, jolloin Pietari Suuri määräsi luostarin uudelleen rakentamisesta. Valamo kehittyi jälleen merkittäväksi keskukseksi, ja suurimmillaan Valamon pääluostarin alaisuuteen kuului 1300 munkkia, 20 kirkkoa ja toistakymmentä kappelia.
Ensimmäinen maailmansota katkaisi yhteydet Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, koska Valamo jäi Suomen puolelle. 1920-luvulla luostarit liitettiin Suomen ortodoksisen kirkon yhteyteen. Enimmäkseen venäläissyntyisten munkkien lukumäärä väheni pikkuhiljaa, mutta vielä 1930-luvulla munkkeja oli 200-300. Sodan 1939-45 jälkeen luostaria kohtasi uusi vaihe. Luostari siirtyi evakkoon vuonna 1939 sodan alta pois. Laatokan luostarista otettiin mukaan ikoneja ja muuta arvokasta kalustoa, ja luostarin väki siirtyi aivan toisenlaisiin oloihin maatilalle Kannonkoskelle Jyväskylän pohjoispuolelle. Elämä oli vaikeaa, eikä luostarille ollut enää kirkkoakaan. Munkkiveljestön lukumäärä oli tällöin vielä noin 200. Vanhan Valamon alue jäi rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle, ja munkit siirtyivät Heinävedelle, josta he olivat ostaneet Papinniemen maatilan. Tämä nimetään Uudeksi Valamoksi, jonne yhdistettiin myös Konevitsan ja Petsamon veljestöt. Uuden Valamon luostari toimii aktiivisesti tänäkin päivänä.
| | | | |
 |
|
